Jurmon kalliomaisemaa

   

Seitsemän kilometriä pitkä Jurmon saari toimii III Salpausselän viimeisenä maanpäällisenä jatkeena. Suurin osa maa- ja vesialueista on saaren neljän kantatilan omistuksessa, ja osa saareesta kuuluu kansallispuistoalueeseen.

Jurmon luonto on hyvin monipuolinen ja erityislaatuinen. Lähes puuton moreeninummi ja laajat kanervanummet kivikkorantoineen tarjoavat elinympäristöjä monille merilintu lajeille sekä monille muuttaville hyönteissyöjille.

lintubongaajia
Saari on kevät- ja syysmuuttoaikaan suosittu lintujen tarkailupaikka.
   

Kyhmyjoutsenpari räntäsateessa.

Saarella on tavattu noin 300 lintulajia, peruslajistoon kuuluu paljon kahlaajia ja vesilintuja. Jurmossa pesiviä harvinaisuuksia ovat mm. meriharakka, karikukko ja pilkkasiipi. Kevät- ja syysmuuttoaikoina Jurmo on yksi suosituimmista saaristomeren lintujen tarkkailupaikoista. Kettu, jänis ja pienjyrsijät edustavat saaren nisäkäslajistoa.

Luontaista metsää Jurmossa on vain vähän pienen lehdon muodossa. Männikkö kylän vieressä on istutettu vuonna 1935. Saarelta löytyy myös pieni suo lehdon läheisyydestä.

 

   

Saaren kasvillisuutta on vuosien saatossa muokannut laidunnus sekä vaihteleva meri-ilmasto. Kalkkipitoinen maaperä on suurelta osalta kuivaa nummea. Vallitsevia lajeja kanerva ja kataja.

Saaren kasvilajistosta löytyy useita Suomessa ainoastaan Jurmossa ja ulkosaaristossa tavattavia harvinaisuuksia, tällaisia lajeja ovat mm. pikkunoidanlukko sekä hiekkarannoilla viihtyvä meriotakilokki.

Saaren kärkiosat ovat kansallispuistoaluetta, jossa on liikkumiskielto lintujen pesimäaikaan 1.4. - 31.7.

Jurmon kaneva-katajikko kasvistoa
   
Pääsivu - Luonto - Historia - Tietopaketti - http://luonto.v-smol.fi/

Valid HTML 4.01 Transitional