suomaisema

Vajosuon vaellus

Vajosuon vaelluksella Kuhankuonolla

Kolmenkymmenen kilometrin mittainen Vajosuon vaellus on pisin virallinen reitti Kuhankuonon retkeilyreitistöllä. Parin päivän vaellus kulkee suon ja metsän halki, sivuten paikoitellen myös peltojen reunoja.

suota taas

 

Hiljaiset suot

Kurjenrahkan kansallispuistoon kuuluvat Vajosuo ja Kurjenrahka ovat hyvin lähellä luonnontilaa ja muodostavat suuren osan lähes kahdentuhannen hehtaarin suoalueesta. Paikka tekee vaikutuksen vaihtelevan värisellä sammalpeitteellään, jota lintuja houkuttavat allikot laikuttavat. Suot vetävät puoleensa monia kahlaajia, vesilintuja, sekä suohaukkoja. Yhtenä Etelä-Suomen laajimmista yhtenäisistä suoalueista se tarjoaa mahdollisuuden nähdä sellaista maisemaa, joka aikanaan kattoi suuren osan maasta. Asutuksen läheisyydestä huolimatta voi sieltä löytää paikkoja joista autojen äänet puuttuvat lähes täysin ja talvisin hiljaisuutta halkovat vain suon reunoilla pesivien korppien huudot ja kolkutukset.

suota

 

Metsien siimeksestä kallion laelle

Reitti kulkee myös Pukkipalon aarnialueen halki, missä metsä on saanut olla lähes koskematta 1800-luvulta lähtien, joten tuulen ja tulen jäljet ovat vielä näkyvissä. Lisäksi soiden keskellä on paikoitellen pieniä metsiköitä, joissa puusto on verrattain vanhaa. Sekä kansallispuistossa että sen ulkopuolella tikat ja kanalinnut viihtyvät seudun metsissä ja linnusto on muutenkin runsasta. Pöllöt ja kanahaukat pesivät puiden suojassa, mistä käsin ne voivat lentää soilla ja aukioilla saalista etsiessään. Siellä täällä maakerros on riittävän ohut paljastaakseen jääkauden muokkaamat sammalpeitteiset silokalliot. Muutamilta korkeammalle kohoavilta kallioilta avartuvat maisemat laajoina metsien ja soiden yli.

Järvien varjoisat vedet

Ainoa isompi vesistö matkan varrella on Savonjärvi, joka on kesällä myös erinomainen uintipaikka. Sieltä vedet virtaavat Järvijokea pitkin etelään ja lopulta Aurajoen kautta mereen. Hieman pääreitiltä sivusta löytyy Lakjärvi, kaunis suon ja metsän reunustama pieni vesistö, jonka rannalla pesii laulujoutsenpari. Järvillä viihtyvät myös monet muut vesilinnut Molempien järvien vesi on humuspitoista, eivätkä pohjan muodot erotu terävästi kuin noin puolen metrin syvyydestä. Silti se on puhdasta ja raikasta.

 

Kulttuurimaisemassa

Kansallispuiston ulkopuolella kuljetaan sekä hoidetun talousmetsän, että peltomaiseman halki. Laajat silokalliot sammalpeitteineen tuovat myös siellä vaihtelua maisemaan.

kullttuurimaisemaa

 

Asukkaita ja vierailijoita

Reitistön varrella eliöstö on monipuolinen ja myös isompia nisäkkäitä tiedetään siellä liikkuvan. Karhut ja sudet kulkevat joskus alueen halki, vaikkakin ne varsinaisesti asuvat toisaalla, missä ihmisiä liikkuu vähemmän. Ainoa suurpeto joka siellä vakituisesti oleilee on ilves. Nämä kaikki ovat kuitenkin hyvin arkoja eläimiä, joiden jälkiäkin näkyy vain harvoin. Todennäköisimmät nisäkäshavainnot liittyvät oraviin ja jäniksiin, hyvällä tuurilla voi törmätä hirveen tai peuraan. Lokit tulevat kauempaa hakemaan ravintoa järviltä. Maakotkat liitelevät joskus soiden yllä ja jos on hieman onnea matkassa voi päästä ihailemaan vierailevan merikotkan liitoa.

Viikonloppuvaellus

Eräänlaisena pienoisvaelluksena lähellä asutuskeskuksia reitti sopii hyvin viikonloppuretken kohteeksi. Vaikka maasto ei ole erityisen vaativaa, on reitillä muutamia kohtia joilla kalliolla könyäminen vaatii hieman kuntoakin. Reittimerkinnät erityisesti kansallispuiston ulkopuolella ovat usein puutteellisia, polku ei aina erotu maastosta ja se risteää välillä reittiin kuulumattomien polkujen kanssa. Kulkijan onkin syytä pitää karttaa ja kompassia mukanaan. Yöpymiseen sopivia laavuja ja telttapaikkoja on muutamia reitillä ja reitin lähistöllä. Vettä kannattaa kantaa mukanaan, jollei uskalla käyttää suovettä. Reitin varrelta löytyy muutamia kaivoja, mutta niiden vesi ei ole juotavaksi suositeltavaa.

Lakjärven laavu

 

 

Takaisin pääsivulle

Auringonlasku